Pää hajoaa ja elämä lahoo käsiin, en tiedä miten pitäisi olla ja kuka olen.. tai olin. Elämä masentaa ja en tiedä miten suhtautua mihinkään. Olen hukannut itseni enkä tunnista itseäni kun katson peiliin. Mitä lie tapahtui elämäniloiselle ja onnelliselle minälle? Rehellisesti sanottuna en tiedä. Se vain alkoi kadota pikkuhiljaa puolisen vuotta sitten. Ja tässä tilanne, kirjoitan blogia jotta pysyisin nahoissani.
Nykyään tämä olotila on uusi minä ja tuo optimisti-minä on se uusi outo vierailija joka tulee kylään harvemmin ja harvemmin. En edes muista milloin olisin ollut oikeasti onnellinen. Surullistako? Jep.
En tosiaan tiedä miten sanoa nämä sanat paremmin, mutta en ole oma itseni enkä tiedä tulenko koskaan olemaan tai onkohan tämä olotila pysyvä? Sen aika näyttää. Minulle ollaan sanottu että olen muuttunut, mutta ajattelen mieluummin; 'Ajatukset muuttuvat, ihmiset eivät'.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti